Uudet tekstit

Kuinka vähän on riittävästi?

"Kuinka vähän on riittävästi?" Kysyin itseltäni. Ison elämänmuutoksen myötä olin tehnyt mielestäni paljon hyviä päätöksiä, jotka olivat tuoneet minut tähän pisteeseen. Omistamisen ja tavaroiden täyttämä elämä sai päätöksen.

Halusin koetella itseäni, vapautua vanhoista ajattelumalleista. Olin päättänyt nauttia elämästä, elää pienesti ja käyttää mahdollisimman vähän rahaa. En halunnut ostaa onnellisuutta.

Luovuin kaikesta tarpeettomasta, opettelin ostamaan kaupasta vain tarpeellisen ja etsin vaihtoehtoisia tapoja elää. Pikkuhiljaa elämä alkoi muotoutua itseni näköiseksi ja sisäinen elämäni sai tilaa kasvaa. Olin saanut aikaa ajatella asioita, pohtia ja tuntea omaa sisintäni. Oli tullut aika pysähtyä. Kun kauppalistalla oli viikon tarpeiksi vain tulitikut ja paketti kauraryynejä tuntui, että pienensin elämääni sillä hetkellä liikaakin. Kaikella oli kuitenkin tarkoituksensa.

"Siivoan asuntoani ja elämääni kaikesta turhasta. Vien vanhoja lehtiä roskikseen ja pesen eteisen maton pesukoneessa. Naulakosta löytyy muutama laukku ja niistä kokoelma selviytymistarvikkeita viime syksyltä. Laukuissa on nenäliinoja, tulitikkuja, särkylääkkeitä, hiuslenkkejä, meikkejä, tamponeja, kolikoita ja pino paperille kirjoitettuja epämääräisiä puhelinnumeroita.."

Konkreettisen siivoamisen myötä elämään tuli tilaa uusille asioille. Elämänmuutoksen myötä ruokavalioni ja ajankäyttöni muuttui. Halusin oppia, kokea ja tehdä sellaisia asioita, mitä en ennen ollut tehnyt.

Tuolta ajalta tulee mieleen yksi kesän aamuyö. Olin ollut illan kaupungilla ystäväni kanssa ja tulin aamuyöstä kotiin. Koira odotti ulos pääsyä oven takana häntä heiluen, kun astuin sisälle. Olin ottanut itselleni pienen koiranpennun joulun aikaan ja lähes tuskastumiseen asti opettanut sitä sisäsiistiksi. Onneksi nyt oli kesä. Koira oli mukava viedä ulos, kun oli lämmin. Laitoin koiralle talutushihnan ja otin taskuuni muutaman itse ompelemani kestokassin.

Samana iltana läheisessä keikkapaikassa oli ollut loppuunmyyty konsertti. Tiesin, että tienoot olisivat täynnä tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Tein koiran kanssa pitkän lenkin ja keräsin isot pussilliset tölkkejä. Fiilistelin samalla lämmintä kesäyötä ja katselin kuinka aurinko nousi kerrostalojen takaa. Satunnainen auto ajoi tietä pitkin, muuten tienoo oli hiljainen. Pysähdyin silittämään koiraa keskelle autiota parkkipaikkaa asuntoni läheisen ostarin takapihalla.

Yhtäkkiä näen tutun hahmon kävelevän minua kohti. Hymy nousee huulilleni. Koira tunnistaa tutun tulijan ja alkaa riuhtoa narussa. Ilo muuttuu hämmennykseksi, kun muistan, että koiran lisäksi minulla on mukana kaksi isoa pussillista tyhjiä tölkkejä.

-Moi! Mitä sä teet täällä tähän aikaan? Nuorin tyttäreni kysyy.

-Moi! Ulkoilutan Varjoa. Ja öö tuota.. Kerään pulloja. Vastaan. Päälle suunnaton naurunpuuska.

-Aijaa.. No ihmettelin mitä teet täällä tähän aikaan. Mä oon tulossa sun luokse yöksi. Olin tuossa viereisessä talossa kaverilla. Tulen suoraan sieltä.

-Haha.. Et varmaan arvannut, että sinun äitisi on täällä keräämässä pulloja aamuneljältä? Naurua..

-Juu, ei tullut ihan heti mieleen. Tyttö nauraa ääneen ja silittää samalla koiraa.

-Saan ensi viikon sapuskat näillä rahoilla, kun vien nämä pullot kauppaan. Käydäänkö vielä kiertämässä yksi pikku lenkki ja mennään sitten tekemään jotain aamupalaa ennen nukkumista? Ota sinä tämä koira niin saan nämä pussit paremmin kuskattua.

Päätimme kiertää vielä muutaman korttelin ennen sisälle menoa. Tyttäreni kanssa olimme monesti käyneet keskusteluja kuluttamisesta ja siitä kuinka pienellä rahasummalla voisi elämässä tulla toimeen. Näitä samoja asioita juttelimme tälläkin kertaa samalla kun vaihdoimme kuulumisia.

Jäin miettimään kuinka paljon rahan arvoon vaikuttaa, se miten se on hankittu. Onko helpompi kuluttaa raha, jonka on saanut lahjaksi tai ostaa ruokaa rahalla, jonka on saanut pulloja kierrättämällä?

Kaupassa käyntini on edelleenkin tarvepohjaista mutta välillä tulee hemmoteltua itseään jollakin heräteostoksella. Ekologisuus ja eettisyys ovat koko ajan enemmän määrittämässä valintoja.

Nykyään osaan nauttia elämästä aivan eri tavalla. En ajattele mitä muut minusta ajattelevat vaan teen asioita joista itse tykkään. Aiemmin saatoin helposti ostaa samaa tuttua ja turvallista, mutta nyt joka kauppareissulta pyrin ostamaan jotakin, mitä en ole ennen maistanut.

Tuo aika opetti minulle paljon itsestäni. Osan opetuksista olen tajunnut vasta jälkikäteen. Opin kuinka asioista luopuminen on hyvinkin vapauttavaa. Kyse ei olekaan rahasta vaan mielestä. Huomasin kuinka kaiken vanhan tilalle tulee aina uutta ja juuri sellaista kun itse haluan ja pyydän. Minä päätän missä kuljen ja mitä matkallani teen.

Pienentämällä elämää, ostamista ja kaikkea muuta ympärillä olevaa, nauttii jäljelle jäävistä asioista paljon enemmän. Se päivä kun kaurapuuron päälle laittaa hillosilmän saattaa tuntua juhlalta.

-Niina Tervala-

Sanat ovat aurinkoja

Oli kaunis alkukesän iltapäivä. Olin muuttanut maaseudulle yli vuosi sitten enkä ollut nähnyt ystävääni pitkään aikaan. Olimme sopineet ystäväni kanssa tapaamisen entiseen kotikaupunkiini ja odotin innolla tapaamista. Pitkän matkan takia en ollut osannut määritellä matkaan kuluvaa aikaa ja olin tullut hieman liian aikaisin perille. Päätin käydä satamassa katsomassa joko kaikki terassit ovat auenneet.

Satama oli täynnä ihmisiä ja lokit kirkuivat kovaäänisesti. Lämmin sää oli houkutellut ihmiset ulos kodeistaan ja moni oli tullut viettämään iltaa veden äärelle töiden jälkeen. Muistin, että viereisestä kahvilasta saa jääteetä ja päätin mennä sen terassille istumaan ja nauttimaan sataman tunnelmasta.

Edelläni kahvilaan käveli hieman minua vanhempi tukevahko nainen. Nainen oli pukeutunut mustaan puseroon ja mustaan pitkään hameeseen. Kaulassa naisella oli kirjava, todella kaunis huivi ja jalassa korkokengät. Nainen tilasi tiskiltä kupin kahvia ja otti tarjottimelle lasin vettä. Nainen näytti mietteliäältä, ehkä jopa surulliselta.

Mietin oliko nainen menossa juhliin vai oliko hän tulossa työstä missä asun pitää olla huoliteltu. Päätin ilahduttaa naista sillä aikaa, kun odotimme tarjoilijaa rahastamaan ostoksiamme.

-Sinulla on kaunis huivi. Mistä olet ostanut sen? Kysyin.

-Ai tämän? Nainen kääntyi vastaamaan ja ilahtui silminnähden kommentistani.

-Olen saanut tämän huivin lahjaksi ystävältäni. Halusin tänään pukea sen päälleni ensimmäistä kertaa. Pidän siitä itsekin todella paljon. Nainen vastasi ja hymyili.

Nainen kertoi kuinka oli tavannut ystävänsä ulkomaanmatkalla yli vuosi sitten ja olivat siitä lähtien olleet hyviä ystäviä. Ystävä oli ostanut huivin hänelle keväällä ystävyyden vuosipäivänä. Hän kertoi kuinka oli vaatinut uskallusta pukeutua niinkin värikkääseen, kun oli aina tottunut käyttämään mustia vaatteita.

Tuli naisen vuoro maksaa kahvinsa. Toivottelin naiselle mukavaa illanjatkoa. Tilasin jääteen, maksoin sen, ja menin terassille istumaan. Jäätee oli lasipurkin muotoisessa lasissa ja teen lisäksi siinä oli sitruunan viipaleita, mintunlehtiä ja jääpaloja.

Minulla olisi puoli tuntia aikaa ennen kuin ystäväni tulisi. Kaivoin laukustani kynän ja luonnoslehtiön. Piirtelin luonnoksia tuleviin maalauksiini ja kirjoitin runon alkuja. Runon aluiksi sanon luonnoksia runoista, joita kirjoittelin itselleni ajankuluksi ja joita muokkaisin vielä moneen kertaan ennen kuin voisin sanoa niiden olevan valmiita. Välillä katselin ohikulkevia ihmisiä. Kylmä tee maistui harvinaisen hyvältä. Olin iloinen, kun olin saanut naisen päivää piristettyä muutamalla sanalla.

Oli tullut aika lähteä tapaamaan ystävääni. Laitoin hänelle viestin missä olisin ja menin odottamaan häntä kahvilan edustalle terassin ulkopuolelle. Kuulin takaani naisten keskustelun kuinka joku kehui toisen kampausta ja hiusten väriä. Kuulin ilahtuneen vastauksen ja iloista puheensorinaa. Käännyin katsomaan ja huomasin, että kehuja oli se sama nainen, jonka huivia olin kehunut vajaa puoli tuntia sitten. Hymy nousi huulilleni. Hyvä oli lähtenyt kiertämään.

Näin kaukaa ystäväni iloisen vilkutuksen, kun hän saapui paikalle. Aavistelin, että tästä tulee ihana ilta rakkaan ystäväni seurassa. Samalla mietin mielessäni ketä nainen kauniissa kampauksessaan ilahduttaa. Meneekö nainen kaupan kautta kotiin ja tervehtii iloisesti kaupan kassaa, tai kenties sanoo jotain positiivista naapurilleen.

Niina Tervala